Olkkarimme kaaos tänään:

Joka päivähän se nykyään on ku pommin jäljiltä, mutta joka päivä erilaisen pommin jäljiltä 

 

Tuleva toimistohuoneeni tänään:

Nyt siis jo lattialaatatkin siellä

 

Silityshuoneen tilanne tänään:

Ahkera työmiehemme siellä rapsuttelemassa ja siistimässä kiviseinää.

 

Silityshuoneen lattia täynnä jotain putkia. Oisko noi sähköjohdoille noi putket? Taidan käydä uudelleen järjestelemässä ne, ni ei sit saada sähköä silitysrautaan ja päässen pälkähästä!  

 

Meidän portilta kun katsoo eteenpäin niin näkyy tällasta:

Toi romun näkönen pieni peräkärry on muuten meidän. Haukun sitä ruostelaatikoksi, mutta kyllä sillä on saatu kätevästi kuljetettua monta tonnia tavaraa näitten muutamien vuosien aikana. Mutta ei sitä tartte isännälle tiedottaa - ettei vaan pääse sanoo että "Nii, mitäs mä sanoin, hyvä hankintahan se oli"!

 

Ja talomme näyttää tältä. Niin, kyllähän se hyvin ulkomaailmalta suojattua vankilaa muistuttaa  mutta eipähän pääse kulkukoirat ton muurin yli meitin kanoja syömään.

Meillä on 3 isoa porttia (nuo puiset), tässä 2 ekaa. Näköjään roskatkin pääs kuvaan… Näin rempan aikana tulee iso kasa roskia joka päivä.

 

Tässä näkyy kolmaskin portti joka nyt suojattu sinisellä muovilla, kun sen takana pyörii betonimylly ja rapa roiskuu.

 

Tiemme sinisen portin suuntaan:

Tiemme toiseen suuntaan:

Tässä lähikuvaa keskimmäisestä portistamme.

Huomatkaa puiseen porttiin tehty pieni kurkistusluukku! Isännän idea… Siitä voin sitten kaiketi kurkata josko kolkuttelijan naama miellyttää ja josko lasken vieraan sisälle!  Kivimuurin rautanen neliö on postilaatikkomme, taas designed by isäntä. Sanoin että haluan ISON POSTILAATIKON jotta sinne mahtuvat äitini lähettämät paketit. Noh, laatikosta tuli iso, se osa mikä on porttimme sisäpuolella, mutta tekivät taulat sen luukusta niin pienen ettei siitä ois mahtunu ku hyvin ohut kirje sisään! Suurensvat sitä nyt sitten vähän mutta kyllä se vieläki on ihan liian pieni se luukku. Täytynee pyytää äitiä lähettämään ohuempia lahjoja…

 

Ja jos naama on minua miellyttänyt ja päästän kolkuttelijan portista sisään, kohtaa vierailijaa tänään näin kamala näky:

Tässä siis vielä vanha ovi paikoillaan, vasta hieman rikottuna. Kaunis ovi toisaalta, jos vaan ois puhdas ja ehjä. Sen on käsityönä tehnyt eräs mies, joka perheineen asui vuokralla tässä talossa kauwan, kauwan sitten. On siinä saanu näprätä ja taiteilla raudan kanssa!

 

Jos katsot vasemmalle, ennen kuin astut risasta ovestamme sisälle, näet tämän kaaoksen:

 

Oikealta taas näkyy tämä, vielä kamalampi kaaos:

 

Vaikea kuvitella että pihamme joskus tulee vielä olemaa siisti. Niin kauan tätä remppaa ja sekasotkua on nyt jatkunut. Kun piha on siistitty, kävelen varmaan silloinkin vanhasta tottumuksesta jalkoja joka askeleella metrin ilmaan nostaen!

 

Onneksi sentään ruusut kukkivat, niin on jotain kaunistakin katseltavaa:

On noi isännän rehut ihan kivoja, niin kauan ku ne kukkii, eivätkä hyökkäile mun hiuksiin kiinni, niinku yleensä ;-)

 

Tässä punaisiakin, sanoisinko rehevän kypsiä ruusuja:

 

Mutta itse tykkään eniten näistä valkosista, jotka vielä vähän nupullaan – kuten... ...minä?!

Kiitos vierailustasi!  Ja varo kuule lähtiessäs sitä kivikasaa! Ja nauloja! Oota hetki, joo-joo, mä tuun tyrkkää sen portin auki, se on vähä painava ja jäykkä... No niin, hei vaan! Tuuthan pian uudetaan??? Mitä? Mikset!!?? Hei sä unohit sen munakulhon!!! No nysse läks jo , kui sil noi kiirus tuli? Minne mä ny lykkään noi 60 kananmunaa... ku ei mul oo ees keittiötä missä ne kokata...