Verta, hikeä ja kyyneleitä - kirjaimellisesti! Koko päivän tyhjensimme mieheni kanssa taloamme ja kuskasimme tavaroita 2 makkarista ja 1 olkkarista kolmanteen makkariin, naapurikylän varastotaloon sekä pihapiirimmme yksiöön, jonne muutimme. Siinä siis se hiki.

Muutama vuosi sitten mieheni vuokrasi tätä tilaa englantilaisille opiskelijoille, ja siksi rakennutti myös monta kerrossänkyä. Ja minä nyt kärsin siitä kun pitää edelleen säilyttää niitä sänkyjä, kymmeniä patjoja, monia kymmeniä tyynyjä ja satoja lakanoita. Näitä siis kaikkia pakattiin taas ja kuskattiin sinne sun tänne. Ne painavat patjat kasasimme kolmannen makkarin kerrossänkyyn. Vissiin niitä ladattiin sinne joku 12 kpl… Ylimpien patjojen ylöspukkaus olikin vaativampi homma ja siinä sain turpaani. Minä työnsin patjaan vauhtia alhaalta kun mieheni sitä ylempää työnsi ja ohjas ylös. Hän otti kunnolla pukkausvauhtia vetäsemällä kyynärpäänsä alas – ja suoraan nenääni! Kuulu vaan KRUTS! ja meitsi hiljeni. Hetihän mies tajus et jotain on vialla kun ei kuulu tauotonta neuvomista ja valitusta. Oli pakko vetää kyykkyyn ja pidellä enää. Siitä siis veri. Ja sen seurauksena tietty pikkutyttömäiset kyyneleet!

Katkaisimme nettiyhteyteni. Hyvästi ulkomaailma! Ja nukuimme ekaa yötä yksiössä 4 kissan kanssa. Kissat onneksi löysivät omat paikkansa uudesta kodistamme. Minun yläpunkassani odotti 3 kissaa kun sinne kapusin nukkumaan. Mieheni sai pitää yhden.