Nyt on meidän talossa asiat just niinku pitääki: kissat makoilevat sohvilla ja mies nukkuu sängyssä.

 

Heräsin klo 8:30 – ilman herätystä, vaikka meninkin nukkumaan kaiketi noin klo 5. Vähän kummastuttaa nää mun jaksamiset ja nukkumisajat, kun oon tottunu 7 tunnin yöuniin. Ja lyhyet yöuneni eivät johdu masennuksesta, ei! :-))) Kuka voi olla masentunu ku just on saavuttanut jotain mitä on oottanu 10 vuotta?! Kuka voi olla masentunu ku on saanu kodin suht valmiiksi ja päässyt eroon iänikuisista työmiehistä?!

 

Paikkoja särkee vähän. Kävely on kankeeta ja kädet, varsinkin sormeni (se maalaustela!!!) ovat kuin puuta. Maalaaminen, kiipeäminen, kyykistely, kapuaminen, kantaminen jne. ovat jättäneet jälkensä kroppaani. Ja se kävely, iänikunen kävely! Kun ei oo ketään kuka ojentais maahan unohtuneen teippirullan mulle sinne maalaustelineen päälle, niin pakkohan se on kavuta taas alas ja kivuta ylös – vain huomatakseen että pensselikin unohtui!

 

Tuntuu että olisin laihtunut. Pari viimestä päivää tein hulluna hommia ja UNOHDIN syödä muuta ku leivänkannikan / pvä. Ihan ku ois jalatkin kiinteytyny. Mutta kyllä sieltä peilistä vielä ihan samanlainen möhköfantti tuijottaa, joten lienee taas mun kuvitelmaa vaan.

 

Ja kävely jatkuu; kirjoitan tätä uudistuneessa kodissamme, aamukahviani juoden. Mutta kahvinkeitin on yhä yksiössämme, joten ravaan hakemaan kahvia sinne tämän tästä. Keittiötä en saanut eilen valmiiksi, joten yritän tänään. Vanhassa blogikirjoituksessani täällä keitin kahvia viimeisenä aamuna ennen remonttimme alkua ja mietin surullisena että se on vika kerta pitkään aikaan kun keitän aamukahvini kotimme keittiössä. Huomenna toivon keittäväni aamukahvini ekaa kertaa uudenlaisen kotimme keittiössä :-)

Vilkaisin kilpikonnatarhaamme taas tuossa kahvia hakiessani. Hyvin ovat näköjään uudet tulokkaat kotiutuneet! Uros puksuttelee  ;-) koko ajan, ja vieläpä suu auki, kieli ulkona ja inisten!  :-))) Tuolla kilpparilla ei tuu olemaan vaikeuksia saattaa raskaaksi kaikki 3 naarastaan!  :-)))