Viimeisenä yönäni Suomessa sain nukuttua puolisen tuntia tai tunnin. Oli kuuma ja stressasin etukäteen minua mitä luultavimmin odottavista kotihommista… Lensin Helsingistä Wieniin, ja vieruskaverinani oli itävaltalainen keski-ikäinen mukava herrasmies – joka ei ollut edes ”varastanut” ikkunapaikkaani! :-))) Wienissä löysin helposti oikean, uuden portin ja aloin jo kuulemaan kovaäänistä ja tuttua Kyproksen kreikkaa ;-) Taas uuteen koneeseen ja yllätys-yllätys, paikallani istui jo joku nuori mies. Hänen eleistään ymmärsin että kyllä hän tietää istuvansa paikallani, ikkunapaikalla, käytävän vasemmalla puolella, ja että hän voi siirtyä omalle paikalleen, käytävän oikealle puolelle, myös ikkunapaikalle. Elehdin takaisin että on siinä paikallani vaan, ei mua haittaa kummalla puolella käytävää istun ikkunapaikalla… Vieruskavereinani oli pari nuorta itävaltalaista hyvin käyttäytyvää tyttöä ja takanani istui huonosti käyttäytyvä kyproslainen pikkupoika joka potki penkkini selkänojaa tasaiseen tahtiin. Alkoi heti tuntumaan siltä että ollaan jo lähelle toista rakasta kotimaatani! :-)))))

 

Kaikki sujui hyvin lentokentälle asti, mutta siitä se alamäki sitten alkoi. Soitin miehelleni kysyäkseni josko otan bussin vaiko kerkiikö hän nopeammin hakemaan minut. Hän kehotti minua etsimään bussin, joka löytyy ”Sieltä jostain vasemmalta kun menet kentältä ulos”. V… !!! mikä kuumuus!!! Pitkästä aikaa kreikkaa puhuen sain selville mistä löytyy bussi oikeaan kaupunkiin. Luojan kiitos siinä autssa oli ilmastointi ja sain elvytettyä kentältä ostamani suklaat takaisin siedettävään kuntoon. Seuraavassa kaupungissa minun piti vaihtaa bussia ja haahuilin asemalla painavan laukkuni ja monien nyssyköideni kanssa. Eteeni hiipi pieni vanha linja-auto jonka kuskin suunliikkeistä luin oikean kaupungin nimen ja hän osoitti minua kysyvästi sormellaan. Menin autoon ja hän herrasmiehenä nosti painavan laukkuni autoon. Kanssamatkustajana minulla oli vain yksi henkilö, outo kreikkalainen mies. Mutta hyvin sujui meillä kolmella juttu koko matkan ja onnellisesti sain keskusteluaiheen siirrettyä kanoihin! :-))) Ja kuten täällä aina, pienen pieni on maailma ja kuskille selvisi että hän tuntee mieheni.

 

Vihdoin saavuimme päätepysäkille – eikä miestäni näkynyt missään! Soitin hänelle taas, jo viidennen kerran laskeutumiseni jälkeen. Sytytin tupakan ja toisenkin ja kuuntelin kuinka hän lupasi olla paikalla 3 minuutissa. Aurinko porotti, oudot bussikuskit tuijottivat oudosti, suklaat kassissani alkoivat taas sulamaan ja miehen sukuelin alkoi kasvamaan otsaani.

 

Mieheni ei saanut yhen yhtä pistettä minulta, olin suorastaan raivoissani. Ensinnäkin hän tuli myöhässä, vaikka olin moneen kertaan tiedottanut missä olen milloinkin. Toiseksi; olin pyytänyt häntä tulemaan hakemaan minua sillä autolla jossa on ilmastointi, koska Kyproksen kuumuus on minulle liikaa 2 viikon Suomi-reissun jälkeen – suklaista puhumattakaan. Ja ei, hän tuli hakemaan minua sillä ikivanhalla, likasella, ilmastoimattomalla ja jousettomalla jeepillä, jonka ikkunat on pakko pitää auki kuumuuden takia, jonka takia taas tukkani heiluu ilmavirran takia niin etten voi polttaa tupakkaa polttamatta samalla hiuksianikin! Not to mention sitä että hän ei tullut hakemaan minua kentältä asti…

 

Uusi elin otsassani oli kasvanut 5 cm ennen kotiinpaluuta, ja kotiimme astuessani se humahti 10 cm:iin! Koko koti hiekkaa ja pölyä täys, olkkarin pöydät täynnä tavaraa kuin rahtilaivat, jopa huonekalut sikinsokin! Talo täys jättimäisiä porakoneita, tyhjiä pähvilaatikoita, tikkaita…!!! Olin pyytänyt häntä edes imuroimaan lattiat ennen kuin tuun. Olin sanonut että ”Ymmärräthän sinä sen että jos talo on likainen kun tuun niin en VOI tehä muuta ku alkaa siivoomaan. Haluaisin tulla puhtaaseen kotiin, jotta voimme mennä heti kokeilemaan yhdessä sitä uutta poreallastamme ekaa kertaa (vink-vink)”.

 

Matkalaukkuni jäi ovensuuhun kun tein kierroksen kotona ja sitten suuntasin kanalaan… Uusi otsaelimeni kasvoi huimasti lisää! Ei vettä, ei ruokaa. Munat kerätty herra-ties-koska, 1 kuollut kana, 2 kuollutta kyyhkyä, 1 kalkkuna jalastaan jumissa… Irrotin kalkkunan, puhdistin hänen vaurioituneen jalkansa ja suihkutin antiseptista. Kannoin raadot ulos. Laitoin raikasta vettä pesemiini juomalaitteisiin. Kyyhkyille laitoin myös vettä. Lopulta istuin ulos hämärän saapuessa ja join kaljaa. Edelleen niissä uusissa farkuissa jotka olin Suomessa pukenut päälleni ja joissa nyt oli kanankakkaa. V…tus oli huippuluokkaa ja siihen ei auta kuin ystäväni Carlsberg ;-)