Voimat loppu!

Lääh ja puuh! Viimesillä voimieni rippeillä raahauduin ottamaan tänä aamuna kuvia remontistamme. Me ollaan ihan loppu! Eikä johdu edes helteestä vaan ihan tästä loputtomasta työn määrästä. Jos töitä on joka sormelle useita, menen paniikkiin, enkä osaa tehdä muuta kuin pyöriä ympyrää, tahi sitten tehä aivan muita töitä. Mieheni taas on pyörittänyt tätä showta vuoden ajan; käynyt töissä, murehtinut raha-asiat, hakenut, tuonut, vienyt, kuunnellut sekä raksamestarin että minun huutoani jne. Hän on myös ollut lomalla viimeset kolmisen viikkoa, eli paiskinut ite remonttihommia, ja tehnyt hirveintä työtä eli keikkunut 4 metrin korkeudessa putsaamassa, hiomassa, maalaamassa jne. Hän meni nyt 2 päiväksi töihin lepäämään ja on taas lomalla ylihuomisesta lähtien.

 

Puusepät

Puusepät siis tulivat viime tiistaina ensimmäistä kertaa viimeistä kertaa. Sanon näin koska talvellakin he tulivat ”viimeistä kertaa” noin 10 kertaa – aina tehden hirveän sotkun, vaikka meillä jo oli huonekalutkin talossa… Huomautin puusepälle lyijykynäviivoista ovissa ja kysyin eikö hän vois tehdä pienempiä merkintöjä kun mä joudun ne lyijärit hankaa ovista pois ennen ku maalaan läpinäkyvällä maalilla. Hänen ratkasunsa asiaan oli se että mieheni pitää tilata tänne maalari joka putsaa ja maalaa niin sillon emännän ei tartte, jos kerran käsiä alkaa hiominen särkemään! Ilmoitin puusepälle käsiäni oikealle ja vasemmalle heitellen että ”Meillä ei ole rahaa heitettäväksi sekä vasemmalle että oikealle ja siksi täällä maalaan minä!” :-)))

 

Lähtiessään puusepät ilmoittivat että eivät yllätys-yllätys saaneet kaikkia hommia valmiiksi. Kysyin koska ehtivät seuraavan kerran ja pienen mutinan jälkeen mestari lupaili jo seuraavaa päivää. Kiitin ja sanoin että olis E R I T T Ä I N hyvä, sillä lähden Suomeen pian ja meidänkin pitäisi saada koti, ennen kuin lähden, ja että meillä ei ole ollut piiiiiiitkään aikaan kotia jota voisi todella sanoa kodiksi. Tehos puoliksi; mestaripuuseppä lähetti apurinsa meille seuraavana päivänä ja ylitöitä paiskien sai rytäyksensä valmiiksi ;-)

 

Kanalaprojekti: viimenen naula minun ja raksamestarin ystävyyssuhteen arkkuun

Tiistaina tehtiin myös kanalaan betonilattia. Tämä projekti olikin sitten viimenen naula minun ja raksamestarin ystävyyssuhteen arkkuun :-)))

 

Sen sijaan että työmies olisi lapioinut ja kuokkinut kanalan pohjan kanssani (kuten oltiin puhuttu), niin tein sen yksin. Monta tuntia 30 asteen helteessä kun kuokin kanalan peessä ja pölyssä niin siinä oli huumori kaukana. Mutta motiivia riitti, koska todellakin haluan kanoillemme siistimmät ja helppohoitosemmat tilat.

 

Kanalan perällä, jossa jouduin työskentelemään istualleen ylläni olevan rautaritilätason takia, oli muutama haaste. Eka haaste oli kuin pieni kumpu ja jännityksellä odotin mitä kuokkani sieltä löytää. Sitä olikin onneksi kevyt kuokkia heti kun olin jaksanut pätkiä poikki rikkinäisillä leikkureilla pohjaan asennetun rautaverkon… Kasasta löytyi roskia! Vanhoja peltipurkkeja, lasisia juomapulloja ja paljon, paljon muuta. Ihmettelin kun ei mieheni ollut sitä raivannut sillon kun kanalan rakennutti. Ois se kumpu ollu sillon paljo helpompi tasottaa ku ei vielä ollu rautaritilätasoa pään päällä istualleen kuokkiessa!

 

Seuraava haaste oli puunkanto. Meinasin jo sahata sen poikki, mutta hoin ”Suo, kuokka ja Jussi” ja hakkasin ympäriltä kuokalla. Lopulta sain sen kannon vedettyä ylös ja viskasin sen ulos, samalla rintaani käsillä takoen kuin gorilla!

 

Kolmas haaste olikin sitten haasteiden haaste. Luulin sen olevan puun runko, mutta se paljastuikin kanankakalla vuorautuneeksi rautaputkeksi! Se oli oikein tukevasti pystyssä metri x metri kokosessa betonimurikassa. Koska luulin muuttuneeni gorillaksi, yritin kuokkia maata pois betonin ympäriltä ja vetää koko höskän pois! :-))) Joo, ei onnistunu. Hain sitten rautasahan ja aloin sahaamaan rautaputkea poikki sillä. Oli eka kerta elämässäni sellasessa puuhassa ja totesin kyllä vaikeeks, raskaaks ja hikiseks hommaks. Kauan siihen meni, paljon läähätin ja pidin huohotustaukoja tiheään, mutta lopulta se katkes.

 

Jo tässä vaiheessa olin lopen uupunut, mutta näin edessäni vain lisää raskaita töitä. Kävin kuikuilemassa missä vaiheessa on työmiesten hommat ja että koska saan apua. Parin tunnin sisällä lupasvat… Menin sitten kuokkimaan kanalan lattiaa syvemmäksi. Tottakai kanalan ovet oli niin kapeat etteivät kottikärryt sinne mahtuneet, joten lapioittin kaikki sonnat ja hiekat moneen kertaan… Ensteks keskilattialle, sitten ovensuuhun, sitten tyrkkäsin ovesta ulos, sitten lapioittin kottikärryihin. En jaksanut kipata edes kärryjä ammattimaisesti vaan käänsin aina kokonaan nurinpäin… Aurinko porotti, pee haisi ja pöly lensi…

 

Yhden jälkeen kävin useista kerroista viimeisen kerran kysymässä betonintekijöitä ja pimahdin kun mestari ilmoitti että kyllä se vielä tänään tehdään, mutta kanat voi sinne päästää takaisin vasta seuraavana aamuna. Sanoin että sitten antaa olla koko homma ja betonilattiaa ei tehdä ollenkaan! Oltiin puhuttu että betoni valetaan viimeistään puolen päivän aikoihin jotta linnut pääsevät orsilleen yöksi. Kanoista tietävät ihmiset tietävät millaista on siirtää yksin noin 80 kanaa ja kukkoa toiseen aitaukseen ja miten ne reagoivat uuteen paikkaan ja varsinkin siihen että joutuvat yöpymään vieraassa paikassa… Joten, vedin täysillä herneet nenään! Aikani mesosin sekä työmiehille että miehelleni, kunnes lamaannuin ja menin lepäämään – miettien isoa työni määrää ja tulosta joka olisi nolla.

 

Kahden aikoihin mieheni tuli sievästi sanomaan että hän alottaa kanalan betonilattiaprojektin. Vastaukseni oli ”Tehkää mitä lystäätte”. Ja niinhän he tekivätkin… Aikani kuunneltuani oli minun pakko mennä tarhalle. Aamulla siirtämistäni kanoista ja kukoista oli osa lehahtanut takaisin vanhaan tarhaansa ja siellä mennä sohi miehiä keppien kanssa kanojen perässä. Niin oli mestarilla hurjan näköstä touhua etten saanut kitaani pysymään kiinni! Olen eläinhullu, ja vaikka onkin kyse ”vain” kanoista, niin en silti hyväksy turhanpäiten eläinten kovakouraista kohtelua. Ja mielestäni kellään ei ole oikeutta touhuta mitä lystää, varsinkaan minun omien eläinteni suhteen. Valvoin että saivat kanat taas pois remppakanalasta ja jätin pölvästit työhönsä.

 

Työmiesten lähtiessä mestari tuli keskustelemaan riitamme aiheesta ja ilmoitin selityksistään huolimatta että tämä työ ei mennyt lainkaan niin kuin oltiin puhuttu ja en ole ollenkaan tyytyväinen. Kysyin vielä varmistukseksi että voinko laskea kanat kanalaansa heti aikasin aamulla. Mestari vastasi ”Kyllä”. Samaan syssyyn mieheni sanoi että he jatkavat betonin valua siellä huomenna, siinä kanalan oven edustalla, kun eivät sitä vielä kerinneet tekemään. Minä sitten mestarille että ”Hetkinen, sinä sano että kanat voi palata tarhaansa ja kanalaansa heti aamulla, ja mieheni sanoo että jatkatte siellä hommia huomenna. Nämä palikat eivät nyt millään sovi yhteen. Mitä hel…!?” Juu, niin he olivat suunnitelleet. Ilmoitin että nyt riitti, sen päivänen oli jo ollu liikaa, ja seuraavana päivänä ja siitä eteenpäin ei kanalaamme mene kukaan muu kuin minä. Betoninvalut on L O P P U!!! Aikaa oli tämä päivä, ja jos hommat jätetään iltapäivään niin eihän ne valmiiksi tule ellei paiskita yötä myöten. Se oli minulle sen pituinen se! Lähtivät nyrpein naamoin ;-)

 

Illan istuin kanatarhassa ja vahdin kanoja jotka yrittivät pyrkiä takaisin tarhaansa ja epätoivosesti etsiä nukkumapaikkaa väliaikatarhastaan – ja eihän siellä paikkoja edes olisikaan kaikille ollut. Avasin siis tarhan oven, että pääsevät edes tutulle alueelle nukkumaan, vaikkeivat tutuille orsilleen. Yritykset sisälle kanalaan olivat kovat ja siinä siivet läpätti ja linnut kiipesvät seiniä, loikkivat aidalle, loikkivat pihalle, kulkivat ees taas suljettujen ovien edessä jne. Istuin tarhassa ja kattelin touhua välttääkseni pahimmat maholliset onnettomuudet. Kello 9 illalla alko meno rauhottumaan ja poistuin kanalasta.

 

Kanalani uusi lattia ei olekaan sellainen että kun suihkutan vettä niin vedet valuisivat oikeaan suuntaan, eli ulos kanalasta. Muutenkaan työn jälki ei ole hyvää, edes kanalatyöksi. Meillä on vielä sementtiä ja hiekkaa siihen, joten teen sen paremmaksi itse. Aion laittaa betonin myös kanalan etuosaan siihen ulos, jonne eivät duunarit kerenneet laittamaan mitään. Tai no joo, kyllä ne jonku pienen läikän siihen oven eteen laitto. Kutsuvat portaaksi, mutta minusta näyttää että siihen vaan kaatu joltain vahingossa sangollinen betonia…

 

Mitä tästä opimme? Voin olla hyvinkin joustava kotimme rakennusvirheissä, mutta menepäs mun kanalaan remontoimaan, niin siinä on h…tti irti! :-)))

 

Tässä kuvia kodistamme tänä aamuna.

 

Näkymä keittiöömme. Minä EN halunnut lainkaan ovea, mutta puuseppä sai mieheni ylipuhuttua saluunaovista! Kuinkahan paljo noiki ihan turhat härpäkkeet makso!?!?

Maalasin vasta ovien ympärystää tältä olkkarin puolelta, ihan vaan siks että ehtisin maalaa ennen ovien asennusta. Olkkari kun on vielä tekemättä. Sähköpistorasiat on asentamatta. Sähkärin piti laittaa ne ja kytkeä torstaina. Hän tuli, joi kahvinsa ja lähti. Oli todennut että meillä on vielä niin paljon muitakin töitä, että hän kerkii tekemään osuutensa seuraavallakin viikolla. Jaha. Juu, ihan oikees hän oliki, kylhä meil on vaikka kuinka paljo töitä, on ollu jo pitkään ja tulee olemaan! Ja siksi ois ollu kiva saada yks hommista valmiiks! Voi perhosen peräsuoli… No niin, takas keittiöön… Keittiö on maalattu ja suurin piirtein valmis. Vielä on pientä hiontaa ja maalausta puisissa ikkunoissa, ja tossa helkatin saluunaovessa. Ja ne sähkötyöt. Mut muuten se on aika valmis.

 

Tässä on tiskipöytäni.

Juu, mie en haluukaan mitään kalliita ja hienoja upotettuja systeemejä. Valkkasin Ikeasta tämän halvimman ja siirrettävän. Vasemmalle alhaalle tulee astianpesukone, ja sen ansiosta mulle riittää pikkunen tiskipöytä. Kyllähän kaksi tiskiallasta ois kätevää, mutta ainaski nyt aluks pärjään hyvin tolla. Voidaanhan me myöhemmin vaikka ostaa tuollanen toinen.

 

Lisää kuvaa keittiöstämme. En jaksanu ees tikkaita siirtää kuvauksen ajaks! :-)))

Romujamme on ripoteltu vähän joka huoneeseen, tässä keittiön osuus. Laitettiin kamoja keskelle huonetta odottamaan rempan valmistumista. Sähkärillä on siten tilaa tehdä työnsä seinissä.

 

Keittiömme toinen ikkuna. Jätettiin kiviseinäksi yksi seinä, kuten joka huoneeseen.

 

Olohuoneemme tänään.

Katto täytyy maalata kolmeen kertaan. Kyllä, se on korkealla, muistaakseni tarkalleen 3 metriä ja 85 senttiä. Siellä korkealla on ”kiva” keikkua teippejä laitellen ja putsaillen ja maalaillen, kun tuo kuvassa näkyvä hirviötelinekin heiluu uhkaavasti koko ajan.

 

Tämä on makuuhuoneemme seinää.

Mieheni hioi betoniseinät ja tuon kivisen seinän. Kiviseinään laitettiin jo jotain myrkkyä, mutta se vielä tarvitsee jonkun maali- tahi myrkkykerroksen jotteivat kivenmuruset putoilis joka päivä imuroitavakseni. Kattokin on makkarissamme vielä puhdistamatta ja maalaamatta. Ei tässä huoneessa oo valmista vielä ku lattia.

 

Makkariamme edelleen.

Jo noin monta pientä halkeemaa oli tullut seinäämme, ja mieheni ne paikkasi tolla valkosella möhnällä ja hioi.

 

Tässä näkymää makkariimme jota kutsun silityshuoneeksi – kun siellä silittelin vaatteita. Valmis melke, kuten keittiö. Tässä huoneessa on onneks uudet alumiini-ikkunat, ne on tosi hyvät! :-)

Täälläkin on keskellä lattiaa osa romuistamme. Olin kovin ihastunut tuohon pieneen kirjahyllyyn. Sain sen halvalla ja tykkäsin kovin ja laatukaan ei ole niin huonoa mitä kuvittelin hinnan perusteella. No eiköhän työmiehet oo sitä siirrellessään rikkoneet sen alhaalta, edestä… Iso pala on lohkaistunu irti ja kukaan ei oo mulle tiedottanu mitään. Sama juttu oli keittiön ikkunan kanssa; ihmettelin kun lattialla oli lasin palasia ja kyselin mistä ne on. Kukaan ei tienny. Myöhemmin huomasin että yhen ruudun tuplalaseista toinen puuttui. Ja sitä pitelevät puukehykset oli viskottuna lattialle kuin roskina. Otin talteen... Kyllä mä ymmärrän että vahinkoja sattuu, mutta sitä en ymmärrä kun niistä ei kerrota mulle tai miehelleni. Anteeksipyyntöä en uskaltais ees odottaa! ;-)

 

Tässä vielä lähempää kuvaa alumiini-ikkunoistamme joihin kovin olen ihastunut. Ne on minusta ihan kauniit.

No joo, viel ne on likaset ja teippei täys, mut kuitenki. Ne on helppo avata ja sulkea, ja ne on asennettu tiiviisti. Nii-i, ei se oo niin päivänselvää. Meijän keittiössä ja makkarissa on puiset ikkunat, ja ne falskaa vaikka kuinka, ovat ihan hirveenä rytäyksenä tehty ja hampaat irvessä niitä yritän avata ja sulkea.

 

Tämä näkymä on makkariimme jota kutsun toimistokseni. Sama tilanne kuin keittiössä ja silityshuoneessa.

 

Tässä pieni yksityiskohta olohuoneemme kulmassa. Seinässä oli valmiiksi tuollainen pikkuinen neliön muotoinen lovi, ja mieheni halusi sen säästää.

Ihan kiva idea. Armaani vain unohti kertoa minulle, että teettää siihen tuollasen puukehyksen! Ois ollu HIRMU KIVA jos oisin sen luukun voinu putsata ja maalata ENNEN ku noi puukehykset asennetaan…

 

Maalarit tilattu

Olemme luovuttaneet taistelun ja tilanneet maalarit. Emme yksinkertaisesti pysty tekemään kaikkia loppuja töitä yksin! Eka maalari tulee keskiviikkona ja siitä eteenpäin 2-3 tyyppiä per päivä. Lupasvat viikossa valmiiksi. Sovittiin että maalaavat kaikki puiset osat, eli puisten ikkunoitten kehykset, olkkarin ja makkarimme katot, ja sisäänkäyntimme puuosat sekä jotain pientä kylppäreissämme. Minä hoidan sitten valkoisten seinien maalaukset olkkarissa ja makkarissa.

 

Maalausfirman pomo tuli meille visiitille ja tenttasin:

- Suojaatteko lattiat ettei siihen mene maalia?

- Laitatteko teippiä suojaksi minne tarvii?

- Tuotteko omat muovit ja teipit?

- Hiotteko ja putsaatteko ennen maalausta?

- Tuotteko omat puhdistusvälineet?

- Onko teillä omat tikkaat ja telineet mukana?

- Osaavatko työntekijänne englantia tai kreikkaa?

Uskokaa pois, nämä OVAT aiheellisia kysymyksiä täällä, eivätkä ollenkaan turhia, sen olen oppinut. Lopuksi pistin pahimman kysymyksen:

- Ovatko työntekijänne laillisia?

Minulle vastattiin kysymyksellä ”Onko laittomuus ongelma?” Sanoin että ”Kyllä on: minut vietiin pieni aika sitten polliisikyydillä polliisiasemalla sen takia ja toista kertaa en haluu sellasta reissua tehä!”. Maalaripomo oli ensin luvannut lähettää 3 maalaajaa meille heti keskiviikkona, mutta kun vaadin laillisia työntekijöitä niin lupaskin lähettää ekana päivänä vain yhden! :-)))

 

Tuosta polliisiasemareissusta kertonen lisää toisella kertaa. Nyt jo tuli niin pitkä tarina että riittää, ja lähden haahuilemaan kanalaan, kyyhkylään, kilpikonnalaan, koiralaan, seeprapeippolaan ja sitten ihan viimetteeks remppataloon ;-)