Taas suuri päivä, koska mieheni oli tulossa kotiin.

 

Hain viereisen kylän varastosta tavaroitamme. Selvisin kahella hakureissulla, koska jätin sinne osan tavaroistamme, ne tarpeettomat, joista aina olenkin halunnut päästä eroon  ;-)

 

Maalasin kahteen kertaan olkkarin seinät, mutta nyt ihan vaan telalla, ja ylempää jatkovarrella, joten homma sujui tukevasti lattialla seisten, eikä enää hirviötelineellä keikkuen.

 

Sain järkättyä kaikki vaatteet ym. kaappeihin. Ja sain kokonaan siivottua sen huoneen missä meijän vaatekaapit on.

 

Sain myös siivottua ja järjestettyä toisen makkarimme, joka on ns. toimistoni. Hienosti sain siirrettyä yksin ja putsattua valtavat kirjahyllymme. Toimistopöytänikin löysi paikkansa, mutta en sinne vielä läppäriäni siirtäny kun ei puhelinlinja oo kytketty sinne.

 

Imuroin sohvat ja siirsin ne puhdistamaani olkkariin. Pienen kirjahyllymme laitoin olkkariin myös, televisioineen päivineen. Oli ihana istahtaa sohvalle pitkästä aikaa.

 

Koti alkoi näyttämään vähän enemmän kodilta ja kissat vauhkoontuivat täysin! Juoksivat toisiaan kiinni ympäri taloa, sohvien yli ja ali, raapivat kynsiään sohviin jne! Voi sitä niidenkin riemua!

 

Paljon sain aikaan kotonamme, ja ehdin hoitaa eläimetkin. Kello 1 yöllä aloin väsymään ja päätin jättää keittiön laiton seuraavalle päivälle. Kävin suihkussa (taas siinä ihanassa painevesisuihkussa!), laitoin puhtaat vaatteet päälle, söin vähän ja lököttelin sohvalla telkkaria katellen. Odotin mieheni saapuvaksi noin klo 2-3.

 

Heräsin yöllä siihen että mieheni silitti päätäni. Olin niin onnellinen että luulin sen olevan unta! Sitten kun tajusin että se onkin totta niin halaa rutistin. Ihanaa, mieheni oli päässyt turvallisesti takas kotiin!

 

Sitten hän alkoi jakelemaan minulle tuliaisia. Sain hellyyttäviä pehmoleluja kasan; pehmolehmä (minä?), pehmo-Nasu, pehmokilpikonna (vihje tulevasta?). Monta kaunista koristetta, ihanaa suklaata.

 

Mieheni lahjoi minut tuliaisillaan niin hyvin etten yhtään marmattanut kun hän seuraavaksi kaivoi kantamuksistaan 2 oikeata kilpikonnaa! Kuullemma 1 naaras (lisää) ja 1 koiras. Siskontyttönsä koirastakaan et mätkättänyt koska olen toivoton hösöttäjä eläinten suhteen, ja olinhan tietty jo valmistellut yhden huoneen tätä SISÄKOIRAA varten. Ihana koira, tykästyin heti. Harmi vaan että siitä aiheutui kamalaa mekkalaa sillon aamuyöstä. Omat koiramme kuulivat ja haistoivat uuden koiran ja alkoivat haukkumaan. Kissat sähisivät kun koira meni niitä läheltä. Kaiken kukkuraksi kaikki kukkommekin alkoivat huutaa kukkokiekuutaan! Naapuriparkamme…

 

Siskontytön koira muistuttaa meidän koiria, joku puudelisekoitus. Valkoinen, kaunis kuin mikä. Mutta hällä on niin vaikee nimi etten yksinkertasesti OSAA sitä lausua. Siinä nimessä on kaiketi 5 konsonanttia ja yksi vokaali. Kuulostaa hieman kreikankieliseltä sanalta ”ftjari”, joten kutsun häntä Ftjariksi – vaikka se tarkoittaakin lapiota!  :-)))

 

Mieheni kotiinpaluu elikkolaumoineen meni hyvin. Kello oli kaiketi 5 kun vihdoin menimme nukkumaan. Vihdoinkin omaan kotiimme. Ja vihdoinkin vierekkäin! :-)