Rakas remppablogini, kiitos että olet olemassa. Hulluksi tulisin jollen pääsis välillä kirjottelemaan. Ei haittaa vaikkei näitä kukaan lukis, pääasia että saan kirjottaa.

Menin pesee pyykkiä juu… Eikä tarttenu erikseen tällä kertaa enää kytkeä sähköjä ja vesiä joo… Sen sijaan siivosin koko kylppärin ja jynssäsin joka helkkarin laatan siellä ennen ku ilkesin pyykkiä alkaa pesemään. Maalarit nääs työskenteli siellä eilen ja olivat saaneet koko kylppärin aivan kamalaan kuntoon. Yhessä ainokaisessa päivässä! Kurajälkiä oli lattialla tietenkin, mutta jopa lavuaarissa ja pesukoneeni kannessakin. Olivat ilmeisesti seisseet mun pyykinpesukoneen päällä!!! Onneks ovat kevyitä miehiä, suorastaan pieniä, niin eivät olleet saaneet konettani rikki. Ja sitä silikonia oli ihan joka paikassa… Nyt vihdoin kylppäri hohkaa puhtautta ja eka koneellinen on pyörimässä.

Maalareita ei näy vieläkään. Olkoot s…na! Ite en viitti soittaa ja kysyy; tajuuhan sen että jos kello on jo 12 niin eivät tänään tuu. En jaksa enää mitään selityksiä risoista autoista. Miehellenikään en viitti asiasta soittaa. Soitin hälle jo miljoona kertaa kun yritin aukasta oikeita vesiputkia saadakseni vettä kylppärin siivoomiseen. Olkoon isäntä nyt rauhassa lomallaan. Luojan kiitos lento oli mennyt hyvin ja hän oli laskeutunut turvallisesti. Pelkään lentskareita kun tuntuu että niitä tipahtelee joka viikko nykyään.

Taidan nyt mennä siivoomaan lisää. Mulla on sellanen vika että en osaa alottaa töitä jollei paikat oo putsattu. Ja ihan hyvä siivota tuolla talossa, roskaa on niin paljon lattiat täys että sellanen lumitraktori kauhoineen ois just sopiva siivousväline. Pääsen helpommin liikkumaan kun vähän raivaan paikkoja. Ja joka ikinen siivous NYT on vähemmän työtä loppusiivouksen aikana – milloin ikinä se hetki nyt sitten koittaakin.