Minä täällä taas! Remppablogille on mukava jutella koska se ei patista takas töihin. Eikä motkota tekemättömistä töistä. Aikomukseni oli maalata makkarimme seinät 3. eli viimeisen kerran. Ja aloittaa olohuoneen seinien maalaus katonrajassa – joka siis tulee olemaan väh. 6 tunnin urakka, pelkkä katonraja. Mutten ole vieläkään tehnyt kumpaakaan näistä. Sen sijaan allaolevasta eläintyölistasta on hoidettu kaikki muut paitsi koirat. Olen pessyt 5 koneellista pyykkiä. Kuurasin putipuhtaiksi molemmat kylppärimme. Olohuoneen raivasin; kannoin työkalut ja maalit ja muut ulos, ja sekä lakaisin että imuroittin lattian. Nyt pitäis vielä laittaa suojamuovit ja –teipit ennen ku alan maalaamaan. Meinasin myös rapsutella nyt jo pois pahimpia tahroja olkkarin lattiasta. Silikonin, maalin ym. rapsutteluun menee yllättävän paljon aikaa…

Soitin vihdoin maalarille. Sanoin kuka olen ja kysyin että mitä hänelle kuuluu  ;-) Tajus pentele heti rivien välistä että oisin heitä töihin kaivannut tänään!  :-))) Sanoi että hyvää kuuluu ja totes etteivät tulleet tänään ja lupas että huomenna kyllä tulevat. Mutta ei mitään selitystä tai anteeksipyyntöä kuulunut, luonnollisestikaan... Sitten soitin puusepälle jonka pitäis tulla huomenna ja tenttasin tuloaikaa ja töittensä lukumäärää, jotta osaan organisoida missä milloinkin kukakin voi työskennellä.

Joo ja kylhän mä tiskasinki. Mutta sitä nyt ei työksi lasketa, sehän tapahtuu ihan itestään – ainaki mieheni mielestä  ;-)  Ja intouduin tuulettamaan peittojamme ja vaihtamaan lakanoita. Tai siis lakanan, kun täällä nyt yksin nukuskelen. Hölmöö vaihtaa petivaatteet loppumetreillä, mutta niin nyt halusin. Ajattelin hemmotella itteeni tänään suihkulla uudistuneen kotimme kylppärissä. Siellä kun se vesi tulee paineella, eikä lirisemällä kuten tässä yksiössämme.

Ei tän shown yksin pyörittäminen nyt ookaan ihan hirveetä – ainaskaan näin ekana päivänä. Kiva tehä töitä omaan tahtiin, ihan ite priorisoiden ja ihan omalla tyylillä. Kiva kun ei kukaan mangu kahvia ja vettä ja limua, kukaan ei käske eikä pyydä mitään. Kukaan ei keskeytä töitäni eikä taukojani. Kukaan ei mulkoile paheksuvasti kun nykäsen kannettavan auki, ja kun avaan ekan kaljan jo klo 19. Nyt mä taidan alkaa ymmärtää miehii jotka haluu että nainen on ees hetken puhumatta, ja antaa sen miähen ihan omas rauhas juua kaljaa ja katella telkkaa. Sitä samaa me naisetki näköjään tarvitaan!