Lauantai meni kokonaan kanoja, kyyhkyjä ja koiria huoltaessani. Sunnuntaina ehdin sitten jo kotia siivoomaan. Tunnelma perheessämme oli kuin myrskyä ennen ja vähän sen aikanakin. Mutta lopulta alkoi oloni helpottumaan ja raivoni laantumaan, kun sain elikot ja paikat ajantasalle. Olemme jo tehneet sovun ja pystymme puhumaan tappelematta. Eilen jopa innostuin leipomaan pullaa myöhään illalla!

Olen jo ehtinyt lataamaan ja lähettelemään ottamiani valokuvia reissustani, vierailemaan ystäväni luona naapurissa ja surffaamaan netissä. On ihanaa olla kotona nyt kun minulla on taas ”kaikki langat käsissäni”.

Mieheni EI pysty pyörittämään kodin arkea tämän elikkolauman kanssa ja töissä vielä käyden. Lisäksi täällä oli ollut tuhottoman kuuma poissa ollessani. Syitä kotimme kamalaan kuntoon oli monia, ja niistä pienin ei varmastikaan ole mieheni kyvyttömyys olla järjestelmällinen... Niin tai näin, sen pituinen se.

Koska minulla on taas langat käsissä niin saanen puristettua aikaa remontointiinkin. Monta kohtaa vielä odottaa viimeistelyä ja käytävämmekin kaipaa vielä maalausta. Loput hommat saanemme hoidettua ihan itse. Ihanaa kun ei ole niitä saakelin remonttimiehiä enää meillä. Tosin raksamestari uskaltautui käymään kylässä eilen. Loisti ku Naantalin aurinko ja kysyi josko ollaan ok. Vastasin että mie oon ja kysyin josko hänkin on. Hän sitten tarkensi kysyen josko ME, minä ja hän, ollaan nyt ok. Vastasin nauramalla hymähtäen!  ;-) Hän nosti asemansa sekä remontissamme että kaikenkaikkisessa kanssakäymisessämme ihan liian ylös ja olen aloittanut hänen alas pudottamisensa – joka ei lopu ennen kuin hän on tukevasti jaloillaan maassa ;-) Tekee minulle näköjään hyvää käydä välillä omassa kotimaassani ja löytää oma itseni, arvoni ja asemani uudestaan. Täällä ulkomailla asuessa kun helposti saattaa ikään kuin hukata itsensä.