Sain kuin sainkin itseni viime yönä vielä vähäksi aikaa maalaustelineelle, ja yli puolet kettumaisesta hommasta on tehty! Menen jatkamaan heti kun saan tuon eläinkatraan huollettua, edes osittain. Pyykkejä ei onneks tarvii enää pestä. Ja sitten pitää putsata maalinruiskutuskone… Isäntä sano lähtiessään että se pitää putsata. En oo näköjään ”kerenny” sitä tekee  ;-) Täytyy ny yrittää hoitaa seki asia ennen kuin hän tulee kotiin.

 

Tänään on sunnuntai ja odotan vierailijoita. Kristallipallostani näen että appivanhemmat tulevat käymään. Ja tuttavamme lapsineen ilmottivat viikko sitten tulevansa tänään kun tyttärensä niin tykkää kerätä kananmunia. Sehän siis menee niin että minä könyän kerätä ne kananmunat ja tyttö seisoo vieressäni kulhon kanssa ja katselee lintuja silmät suurena pelosta :-))) No, hyvä että edes yrittää. Raukka pelkää kissojakin aivan kamalasti, ja meillähän niitä riittää.

 

Minä en enää pelkää oikein mitään eläimiä. No, käärmeitä kyllä. Mutta torakatkaan eivät enää aiheuta paniikkia. Eilen illalla tässä koneella istuessani huomasin että meillä on jotain eläimiä. Niin no, onhan meillä iso liuta eläimiä, mutta huomasin sellasia eläimiä joita en meillä vielä tiennyt olevan  ;-) Kuului taas se sama ääni jota olin kuullut jo monena iltana peräkkäin. Se on jotain lyhyen piipityksen ja vinkunan väliltä. Ennen sitä on kuulunut ulkoa, mutta nyt sisältä. Näin jotain liikettä kiviseinässä katonrajassa. Ja sieltä putosi pieni kivenmurunenkin. Näin jotain hyvin pientä ja ihonväristä, ilman karvoja. Ja hännän. En usko että olisi hiiriä. Vain poikaset on karvattomia ja jos ne ois ihan juuri syntyneitä poikasia ni ne putois tuolta. Eihän niillä karvattomina oo kaiketi viel ees silmätkään auki…? Mä luulen että ne on niitä sisiliskoja joita kutsun värittömiksi. Ne on ihonvärisiä ja suorastaan läpikuultavia. Söpöjä olentoja. En tiedä ääntelevätkö ne, mutta toivon että ne oli niitä.

 

No niin, nyt hommiin!

P…a, p…a, vierailijoita tulossa; täytyy laittaa rintsikat :-(