Heräsin jo meille normaaliaikaan eli klo 6. Laahustin keittiöön keittämään kahvia. Poroja mittaillessa tajusin: tämä on nyt vika kerta – ainaki kuukausiin – kun keitän kahvia tässä näin ja ihan erillisessä keittiössä. Alakuloisena menin takas sänkyyn. Kattelin kattoo ja taas: vika kerta kun tota kattoo katon, siis ihan vika. Vika kerta kuukausiin kun herään meidän makkarista, vika kerta kun herään kuukausiin mieheni viereltä.

 

Muutamme pihapiirin yksiöön tänään. Siellä sängystäni näen katon selkeämmin koska nukun kerrossängyn yläpunkassa. Nukun mieheni PÄÄLLÄ. Ja kahvinkeittoon ei kävellä, vaan KIIVETÄÄN tikkaita alas. Muttei oo pitkä matka kahvinkeittimen luo, siinähän se tulee heti kerrossängyn välittömässä läheisyydessä olemaan.

 

Sanoin jo viime vuonna yksiössä asuessamme että olen aivan liian vanha tähän leikkiin, ja että olen asunut elämästäni jo 10 vuoden ajan tällasissa yhden huoneen luukuissa, että niinkus riittäis jo! No, josko tää kesä yksiössä ois nyssi vika kerta.

 

Käyn nyt vikan kerran tilavan kylppärimme suihkussa, jossa vesi tulee paineella, kuten suomalaisissa suihkuissa. Huomenna käynkin suihkussa sitten jo…huoh…minisuihkussa josta vesi ei tule paineella vaan ihan silleen lorisemalla.

 

No niin, nyt hommiin! Talossa on vielä paljon pakattavaa! Missioni tänään on saada tungettua kameli neulansilmään, eli tungettua 3 makkarin, 1 ison olkkarin ja 1 keittiön KAIKKI tavarat yhteen huoneeseen!

 

Sori, tänään vähän alakuloista luettavaa, mutta kyllä nää jutut tästä pian koomisiksi muuttuvat: työmiehet tulevat jo huomenna!